keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Valmistuminen häämöttää.

Kun tänään kävelin koulusta kotiin, niin ajattelin että ensimmäisenä kaadun vain sänkyyn ja otan kunnon päikkärit. Mutta sitten joku ääni päässäni sanoi "ei vittu Roosa, nyt et kyllä rötvää perse homeessa taas koko päivää", otin kirjan kauniiseen käteen ja pistin töpinäksi. Olen nyt lukenut tuota kirjaa jo 157 sivua muutaman tunnin aikana, enää parikymmentä sivua jäljellä. Impaktikertomusta tullut kirjoitettua siitä neljä sivua. Nyt mulla säteilee niin paljon että pakko kirjoittaa kaikki ajatukset ylös! Lupaan kuitenkin itselleni, etten tee työstä viittä sivua pitempää, ettei mene ihan överiksi.

Tämän projektin jälkeen onkin edessä enää lääkehoidon tentti ja opinnäytetyön seminaarin valmistelu ja esitys. Eiköhän ne jotenkin suttaannu. Enää kuusi "virallista koulupäivää" ja sitten pääsee pitkälle lomalle! Rooma kutsuu 43 viikolla eli kunnollinen irtiotto arjesta luvassa, ihanaa... Loman jälkeen 7 viikkoa työharjoittelua ja sitten onkin jo valmistujaiset. Huh... Ihan järjetöntä ajatellakin, miten aika on mennyt näin nopeasti.

Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen tähän kahden vuoden opiskeluuni. Arvosanat olleet 90 prosenttisesti K3:sia (1-3 arvostelu) ja palaute on ollut todella palkitsevaa. Ihan hyvä että suoritin ammattitutkinnon vasta nyt, kun ikä on tuonut vähän kypsyyttä... Lukiossa kun tuo opiskelu kiinnosti kuin kilo paskaa. Joskus harmittaa että niistä "virheistä" saa kärsiä nyt, kun arvosanat ovat olleet este ainakin amk-jatkokoulutukseen pääsemiselle. Vituttaahan se vähän. Onneksi olen nyt saanut tämän koulutuksen aikana keskiarvoani huimasti nostettua ja lähtöpisteetkin ammattikorkeeseen oli hyvät. :)


Tämän koulun jälkeen aion kyllä olla ainakin puoli vuotta tai vuoden töissä ja vähän tienata rahaa välillä. Mutta työelämään en vielä halua jämähtää, olen muutenkin sen verran kunnianhimoinen että haluan opiskella lisää ja paljon lisää. Hoitoala on onneksi niin monipuolinen, on monta suuntautumisvaihtoehtoa mistä valita. En ole oikein vieläkään päättänyt mihin jatkaisin tästä. Kun kiinnostaa liiankin moni asia! Eiköhän se ajan kanssa sitten selviä, mikä juttu tuntuu eniten omalta. Unelmana olisi päästä vielä joskus yliopistoon lukemaan psykologiaa, mutta ne pääsykokeet vähän ahdistaa... Ainahan sitä silti voi yrittää. Tällaiset(kin) asiat on suurimmalta osalta kuitenkin asenteesta ja omasta tahdosta kiinni. Jos haluan opiskella jotain, niin mähän perkele opiskelen just sitä.

2 kommenttia:

  1. Niin no sekin ois tietty yks vaihtoehto :D Mä vaan oon ehkä maailman paskin lääkelaskuissa. No kyl sitäki oppis tietty jos on motivaatiota. Kattoo ny mihkä sitä päätyy.

    VastaaPoista