tiistai 20. syyskuuta 2011

Rome, here I come!

Eilen sitten varattiin Heidin kanssa meille matka Roomaan! Äää, olen ihan täpinöissäni! Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi olen matkustanut mihinkään oikein kunnolla. Viime kuussa Jalometallissa tuli puheeksi Heidin kanssa että molempia huvittaisi lähteä jonnekin ulkomaille. Matkakohteen ehdot olivat lämmittävä aurinko ja hienoja nähtävyyksiä. Italian Rooma oli siis erittäin helppo päätös. :) En malta odottaa että päästään valloittamaan Rooman katuja<3


Keskustassa seikkailemisen lisäksi aiomme lähteä ainakin yhdeksi päiväksi Rooman rannikolle palvomaan aurinkoa mojitolasit kourassa. Tälläkin hetkellä Roomassa on ollut noin 30 astetta lämmintä päivisin, eli ei varmasti vielä kuukaudenkaan päästä kylmä tule siellä! Ihanaa, kun pääsee Suomen pimeneviä, koleita syysiltoja pakoon edes hetkeksi.

Om nom nom!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Ja saikku vaan jatkuu.

Onko pakko olla kipeä jos ei tahdo? Ilmeisesti on. Tänään oli pakko soittaa lekurille ja pyytää lisää sairaslomaa. Vieläkin on kurkku ihan paskana ja kipulääketokkurassa mennään. Urhoollisesti kävin kuitenkin tänään koululla tekemässä sen kotitalouden tehtävän mitä vaadittiin, vaikka tiukkaa teki.

Toivottavasti viikonloppuna voisin jo paremmin. Silloin olisi tiedossa kaikkea kivaa tekemistä, eikä mua huvittais enää päivääkään möllöttää kotona kipeenä. En kyllä toivoisi tällaista kokemusta kellekään, on meinaan aika vittumaiset olotilat olleet. Vaikka onhan toi nielurisaleikkaus hyödyllinen, ei tarvi kärsiä jatkuvista nielurisatulehduksista ja angiinoista enää. Mutta kunpa multakin ois leikattu risat joskus pikkulapsena, niin ei ehkä muistaisi koko toipumisajasta mitään... Mutta ei auta muu kuin kestää kipu ja toivoa et pian helpottaa.

Tässä vielä herkullinen kuva kurkustani nielurisaleikkauksen jälkeen teille ihailtavaksi:

maanantai 5. syyskuuta 2011

No kun kaikilla muillakin on...

...niin pitihän munkin nyt sitten luoda oma blogi. Ja pidemmittä puheitta alankin samantien avautumaan.

On meinaan sellanen kurkkukipu että kohta lähtee taju. Tiistaina leikattiin nielurisat ja on kuudes saikkupäivä meneillään. Sairaslomat on mulle muutenkin tuskaa kun olen tottunut olemaan koko ajan menossa. Nyt oon sammaloitunut jo melkein tähän sänkyyni kiinni. Toisekseen nää kivut alkavat tosissaan raastaa mun hermoja. Viime viikko sujui vielä ihan mukavasti, mutta nyt kun nuo katteet alkoivat irtoamaan kurkun haavapinnoilta, niin voin kertoo ettei paljon kipulääkkeistäkään iloa ole. Kipu säteilee korviin, kaulaan ja koko suun alueelle. Jokainen nielaisu tuntuu siltä kun lasinsiruja nielis. Ei kiva. Kipulääkkeet aiheuttaa pahoinvointia ja niiden takia olen pariin otteeseen oksentanut. Sekään ei tuntunut kovin hääviltä kun kurkku on muutenkin jo paskana.

Tämän toipumisen jälkeen (joka toivottavasti ei kestäisi enää kauaa) osaan varmaan taas arvostaa enemmän niitä elämän pieniä iloja, kuten normaalia syömistä ja nukkumista. Tällä hetkellä kun kummastakaan ei tule oikein mitään... Jokaisen ruokalusikallisen jälkeen joutuu ottamaan kulauksen vettä, ettei safkat takerru kurkkuun kiinni. Tänään en ole taas saanut syötyä mitään muuta kuin vähän jäätelöä ja pienen määrän kinkkuperunasoselaatikkoa. Siihenkin oli pakko lisätä maitoa, jotta saan sen jotenkin kurkusta alas. Nuo lääkkeet pistävät väsyttämään, mutta sitten aina heräilen kipuun. Perkele.

Sitten mua vituttaa yksi kouluni "natsiopettaja". Mun pitäisi muka väkisin raahautua huomenna tekemään koululle joku atk-tehtävä, mitä en voi muulla tavalla suorittaa. Kaiken lisäksi kyseessä on kotitaloutta, joka ei kovin olennaisesti meidän tulevaan työnkuvaamme liity... Kaikille muille opettajille on riittänyt se, että perehdyn aiheisiin jota saikkuni aikana on käyty. Mutta tämä yksi ei tunnu tietävän mikä on sairasloma ja mikä on nielurisaleikkaus. Vaikka se kuuluu yleisimpiin Suomessa tehtäviin leikkauksiin. -_- Noh, katsoo nyt sitten mikä huomenna on vointi... Ihan kun olisi taas jossain yläasteella, jossa opettajat kyttäävät ihan kärppinä oppilaidensa tuloksia 24/7. Tentissähän sen joka tapauksessa huomaisi, onko oppinut mitään vai ei. Mun arvosanat on koulusta muutenkin 90% K3:sia, joka on siis paras mahdollinen numero, joten tuskin on mun kiinnostuksen puutteesta oppiminen kiinni. Ärsyttää ettei saikkuaankaan saa viettää rauhassa. Varmana oksennan sen opettajan päälle huomenna jos mulle tulee yhtään huono olo.

Sairaslomaa joutuu ilmeisesti joka tapauksessa pyytämään lisää, kun olo on näin infernaalinen. Plööh, no ehkä tää tästä joskus...