tiistai 6. joulukuuta 2011

Kohti uusia tuulia.

...Tai yleensä sanoisin että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Jostain syystä viime aikoina fiilikset eivät ole olleet mitkään maailman parhaimmat, vaikka minulle on sattunut paljon hyviä asioita. Ehkä vähän liikaa muutoksia kertarysäykseltä, vaatii totuttelua...

Vastoin kaikkia odotuksiani, minut valittiinkin opiskelemaan sinne Metropoliaan sairaanhoitajaksi. Tieto tuli minulle todellakin yllätyksenä, sillä en lukenut edes pääsykokeisiin. En ehtinyt hankkia pääsykoekirjoja ajoissa, joten kertasin vain kokeita edeltävänä iltana hieman amiksen anatomian ja fysiologian kirjaa. Menin kokeisiin ylipäätään aika "hällä väliä"-asenteella, jossain vaiheessa jopa mietin että olisin kesken pääsykoepäivän lähtenyt litomaan, sillä tuntui menevän ihan perseelleen koko homma. Tuo kutina persuksissani kuitenkin osoittautui tällä kertaa vääräksi. Kieltämättä lämmitti mieltä aika paljon, että noin yli 800 hakijasta 90 valittiin ja olin niiden joukossa. Joten pistipä taas miettimään uusiksi. Edellisessä tekstissäni kerroin, että hakisin ensin töihin. Mutta päätinkin nyt sitten aloittaa opiskelemaan samantien. Priorisoin hieman asioita ja päädyin siihen lopputulokseen, että on parempi jatkaa opiskelua nyt. Heh, miten niin minulla vaihtuu mieli usein? (Ainakin joissakin asioissa) 9.1 alkaa sitten ammattikorkeaopiskelut! Ehdin jo ilmoittautua sijaisrekisteriinkin, jotta voin tehdä keikkatyötä koulun ohella. Helpottaa köyhän opiskelijan elämää kummasti.

Muutto Helsinkiinkin on nyt suoritettu, se sujui paremmin kun hyvin. Kaikki meni juuri niinkuin piti ja muuttoapulaisille kuului kyllä iso kiitos! Eipä ole oikein ehtinyt vielä asettumaan kunnolla Etelä-Haagan kämppään, kun tarvii tuo työharjoittelu suorittaa ensin täällä Tampereella. No ei ole sitäkään enää kuin pari viikkoa jäljellä. Apua! Miten nämä viikot menee niin nopeasti..? Perjantaina olisi tarkoitus taas Helsinkiin mennä, kämppikseni Annikan kanssa suunnitellaan jotain kivaa tekemistä. :) Saisi olla jo viikonloppu! Onneksi on lyhyt viikko kun oli tämä itsepäisyyspäivä.

Monen asian suhteen alkaa siis taas uusi vuosi puhtaalta pöydältä. Joka on todella ihana ajatus. Vaihtelu virkistää ja uudet tuulet auttavat jaksamaan pimeän ja pitkän talven yli! Vähän tekisi mieli jäädä vain talviunille, mutta ehkä tämä tästä. Olen nyt myös innostunut kirjallisuudesta taas, kun sain aikas mielenkiintoisen kirjan luettavakseni viime viikolta. Siitä ensi kerralla enemmän, sillä voisin siitä höpöttää vaikka romaanin verran!

torstai 24. marraskuuta 2011

Monta rautaa tulessa.

Nyt vasta saan aikaiseksi päivitellä blogia! Pikkunen tovi vierähtänyt kun viimeksi on kirjoitellut. On vaan yksinkertaisesti ollut niin perkeleen kiire koko ajan! Oon ollut kyllä ajoittain hermoromahduksen partaalla.

Tuntuu ettei ole oikein saanut aikaiseksi mitään, nyt on ollut pakko ottaa oikein loppukiri. Rästihommia vaan kerääntynyt, vasta toissapäivänä sain pari kotitenttiä tehtyä loppuun mitkä piti palauttaa jo varmaan kolme viikkoa sitten. Yhtäaikaa tässä on meneillään työharjoittelu ja sekin on vienyt niin mennessään, ettei ole oikein pystynyt keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Pääsykokeissa kävin alkukuusta, hain sairaanhoitaja-linjalle Metropoliaan. Mutta päätinkin nyt sitten hakea siitä huolimatta töitä ensin, vaikka sattuisinkin saamaan opiskelupaikan. Tosin, ei taida olla pelkoa siitä, sillä pääsykokeisiin en ollut valmistautunut käytännössä yhtään. Sitten vielä tämä muutto... Huh huh, miten olenkin taas onnistunut järjestämään taas tällaisen sopan itselleni..? Vielä on tämä ilta aikaa pakata kaikki huomista varten. Onneksi ei enää paljoa jäljellä ole. Tänään oli vielä henkisesti todella raskas päivä töissä, oli sattunut yhdelle asiakkaalle aika pahoja asioita ja tietty nekin nyt pyörii mielessä. Mutta pakko on vaan jaksaa silti potkia itseään perseelle.

Huomenna se on sitten tosiaan muutto Helsinkiin. Vähän jännittää, mutta samalla olen tosi innoissani! :) Muuttoapureita sain onneksi useita ja heti kun ollaan kamat saatu suunnilleen paikoilleen Helsingin päässä niin lähdetään korkkaamaan joku Etelä-Haagan paikallinen pubi! :P Lauantaina olisikin sitten Domissa Horna, Heretic ja Stormheit. Sunnuntaina takaisin Tampereelle pikkusiskon synttärikahveille. Kyllä tohinaa riittää.. Ja ensi viikolla onkin sitten jo näyttöviikko työharjoittelupaikalla. Apua, jos tästä vuodesta vielä selviän hengissä niin olen aika tyytyväinen. :D Joulukuun lopussa pääsee onneksi vähän rentoutumaan vielä.. Sitten voinkin aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. :)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Valmistuminen häämöttää.

Kun tänään kävelin koulusta kotiin, niin ajattelin että ensimmäisenä kaadun vain sänkyyn ja otan kunnon päikkärit. Mutta sitten joku ääni päässäni sanoi "ei vittu Roosa, nyt et kyllä rötvää perse homeessa taas koko päivää", otin kirjan kauniiseen käteen ja pistin töpinäksi. Olen nyt lukenut tuota kirjaa jo 157 sivua muutaman tunnin aikana, enää parikymmentä sivua jäljellä. Impaktikertomusta tullut kirjoitettua siitä neljä sivua. Nyt mulla säteilee niin paljon että pakko kirjoittaa kaikki ajatukset ylös! Lupaan kuitenkin itselleni, etten tee työstä viittä sivua pitempää, ettei mene ihan överiksi.

Tämän projektin jälkeen onkin edessä enää lääkehoidon tentti ja opinnäytetyön seminaarin valmistelu ja esitys. Eiköhän ne jotenkin suttaannu. Enää kuusi "virallista koulupäivää" ja sitten pääsee pitkälle lomalle! Rooma kutsuu 43 viikolla eli kunnollinen irtiotto arjesta luvassa, ihanaa... Loman jälkeen 7 viikkoa työharjoittelua ja sitten onkin jo valmistujaiset. Huh... Ihan järjetöntä ajatellakin, miten aika on mennyt näin nopeasti.

Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen tähän kahden vuoden opiskeluuni. Arvosanat olleet 90 prosenttisesti K3:sia (1-3 arvostelu) ja palaute on ollut todella palkitsevaa. Ihan hyvä että suoritin ammattitutkinnon vasta nyt, kun ikä on tuonut vähän kypsyyttä... Lukiossa kun tuo opiskelu kiinnosti kuin kilo paskaa. Joskus harmittaa että niistä "virheistä" saa kärsiä nyt, kun arvosanat ovat olleet este ainakin amk-jatkokoulutukseen pääsemiselle. Vituttaahan se vähän. Onneksi olen nyt saanut tämän koulutuksen aikana keskiarvoani huimasti nostettua ja lähtöpisteetkin ammattikorkeeseen oli hyvät. :)


Tämän koulun jälkeen aion kyllä olla ainakin puoli vuotta tai vuoden töissä ja vähän tienata rahaa välillä. Mutta työelämään en vielä halua jämähtää, olen muutenkin sen verran kunnianhimoinen että haluan opiskella lisää ja paljon lisää. Hoitoala on onneksi niin monipuolinen, on monta suuntautumisvaihtoehtoa mistä valita. En ole oikein vieläkään päättänyt mihin jatkaisin tästä. Kun kiinnostaa liiankin moni asia! Eiköhän se ajan kanssa sitten selviä, mikä juttu tuntuu eniten omalta. Unelmana olisi päästä vielä joskus yliopistoon lukemaan psykologiaa, mutta ne pääsykokeet vähän ahdistaa... Ainahan sitä silti voi yrittää. Tällaiset(kin) asiat on suurimmalta osalta kuitenkin asenteesta ja omasta tahdosta kiinni. Jos haluan opiskella jotain, niin mähän perkele opiskelen just sitä.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kuulumisia.


Oonpas nyt vähän laiskasti kirjotellut tänne... Fireboxissa tuli käytyä ja kivvaa oli, vaikka kuskina olinkin. Marduk veti kyllä kovan keikan, vitutti vaan että keikka lopetettiin kesken jostain syystä. Tai no syyksi sanottiin palohälytys, toiset epäilivät että se olis keksitty juttu ja joku sanoi että rytmikorjaamolla ennenkin on lopetettu keikkaa kesken kun valomerkki tulee kahdelta yöllä..(?) Mut saattaa olla et siä oli sitten oikeasti tullutkin hälytys... No joo, Marduk veti silti biisinsä loppuun vaikka niitä yritettiin saada kesken biisin pois lavalta. Oikein. :D

Ensi viikonloppuna se olisikin sitten jo Black Flames Of Blasphemy. Tarviikin käydä ostaan lippu sinne heti huomenna. Hyvin tulee taas uppoamaan rahaa tähän keikkailuun lokakuun aikana. Sit ois kaiken muailman tupareita ja muita pippaloitakin tiedossa. No eipähän voi valittaa että olisi tylsää!

Hmmh, vastailenpa tässä nyt vielä aikaa tappaakseni tällaseen randomgalluppiin... :)
Haluaisitko matkustaa ulkomaille? - No muutaman viikon päästä pääsen Italiaan!
Mikä stressaa tällä hetkellä? - Opiskelut, loppusuoralla ollaan onneksi, mutta hommaa riittää niin saatanasti.
Millainen mieliala tällä hetkellä? - Ihan ok. Odotan jo seuraavaa viikonloppua.
Muistatko milloin viimeksi itkit itsesi uneen? -En.
Nauratko enemmän kuin itket? -Jep.
Tekisikö mielesi jonkun luokse? -No jaa, ei tällä hetkellä.
Odotatko enemmän joulua vai kesää? - Kesää, joulu on ihan rektumista.
Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa? -Äite tuossa soitteli.
Kenen vieressä viimeksi nukuit? - Annikan. Joka on muuten nukkunut täällä mun luona varmaan puolet koko syyskuustakin. :D
Milloin viimeksi nauroit? - Tossa päivällä räkätettiin Annikan ja Mikon kanssa yhdelle sun toiselle asialle.
Ikävöitkö ketään juuri nyt? - Marittaa, kun en ole nähnyt häntä pitkään aikaan.
Oletko kokenut sydänsuruja? - Juu.
Oletko halannut ketään tänään? -Joo!
Oletko pussannut ketään tänään? - En.
Oletko onnellinen tällä hetkellä? - Joo ja en.
Haluaisitko itkeä vai nauraa? - No ei mua itketä ainakaan.
Ovatko ystäväsi aina tukemassa sinua? -Onhan ne.
Mitä biisiä kuuntelet? - Katatonia - July
Miten myöhään valvot arkisin? - Johkin yhteentoista/kahteentoista...
Haluaisitko lävistyksiä? Mihin? -En mä enenpää varmaan... En naamaan ainakaan. Napakoru ois kiva ottaa uudestaan, mutta kun aina se kasvaa ulos. Ja kielikoru ois jepa.
Onko sinulla lävistyksiä? Mitä? - Alahuulessa, korvissa ja loput on piilossa, ähhihi!
Katso ulos ikkunasta, mitä näet? - Pimeyttä lähinnä ja jotain valoja vastapäisistä kerrostaloista.
Minkä värinen paita on päälläsi? - Ei ole paitaa. :D Kävin suihkussa, enkä jaksanut enää pukea päälleni.
Oletko avoin tunneasioissa ? -Kyllä.
Rakastatko äitiäsi? - Kyl maar. :)
Oletko tänään yksin kotona? - Ikävä kyllä!
Voisitko suudella jotakuta tehdäksesi tyttö-/poikaystäväsi mustasukkaiseksi ? - En.
Millainen olosi oli eilen illalla? - Ihan jees.
Onko suunnitelmia huomiseksi? - Kouluhommia ja illasta en tiedä vielä.
Tykkäätkö viettää perheesi kanssa aikaa ? - Juu.
Onko huoneesi ikinä siisti? - Kyllä tää kämppä useammin sotkunen on.
Rehellisesti, menevätkö asiat suunnitelmiesi mukaan ? -Jotkut asiat kyllä, jotkut ei. Parempi kun ei suunnittele liikaa.
Mitä odotat? - Viikonloppua... Ja sitä Rooman matkaa. Valmistujaisia ja muuttoa. Sellasia juttuja nyt ainakin.
Mitä sinun pitäisi olla nyt tekemässä? -Lukea tenttikirjaa ja sitten nukkua.
Millainen viime kesäsi oli? -Festareita tuli kierrettyä urakalla. Hauskaa oli. :)
Mitä vanhempasi sanoisivat jos ottaisit tatuoinnin? -No onhan noita tuohon hipiälle kertynyt eikä ne ole mittään negatiivista ainakaan sanoneet. :)
Miten kauan menisi kävelemisessä lähimpään McDonaldsiin - Jaa-a. Joku 10-15min kait. Mut mäkkäri on ihan paska. Phyi.
Onko mahdollista olla sinkku ja onnellinen? - Kyllä. 
Mitä söit viimeksi? -Kiinalaista.
Mikä hävetti viimeksi? - Valitettavasti en osaa hävetä.
Kuka teillä kävi viimeksi kylässä? -Annika ja Mikko.
Oletko mesessä nyt? - En.
Onko sinulla silmälasit? - Ei.
Onko sinulla ruskeet silmät? - Ei. Ne varmaan yrittää olla siniset...
Kenelle laitoit viimeksi tekstiviestin? - Jonille.
Ketä moikkasit viimeksi? - Fireboxissa tuttuja.
Kadutko mitään? - Miksi katuisin? Energian tuhlausta semmonen.
Yökyläiletkö kavereidesi kanssa? - Aika paljonkin joo.
Minkälainen on paras kaverisi? - En pistä ystäviä paremmuusjärjestykseen.
Mitä lapsellista teit viimeksi? - Ainahan mä teen.
Oletko itkenyt elokuvan aikana? - Joo.
Mikä elokuva oli kyseessä? - En mä voi muistaa mitä kaikkia niitä oli. :D
Mitä ajattelet huumeidenkäyttäjistä? -No heidän takiaan saan elantoni. :D Koska tosiaan, musta tulee parin kuukauden päästä mielenterveys- ja päihdetyöntekijä.
Onko kaverin ulkonäöllä merkitystä? - Ei.
Tuletko kateelliseksi helposti? - En.
Kuinka kauan sinulla kestää aamuisin laittaa itsesi valmiiksi? -10-15min.
Kenen kanssa tekstailet eniten? - Öömm no aika vähän kenenkään kanssa.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Rome, here I come!

Eilen sitten varattiin Heidin kanssa meille matka Roomaan! Äää, olen ihan täpinöissäni! Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi olen matkustanut mihinkään oikein kunnolla. Viime kuussa Jalometallissa tuli puheeksi Heidin kanssa että molempia huvittaisi lähteä jonnekin ulkomaille. Matkakohteen ehdot olivat lämmittävä aurinko ja hienoja nähtävyyksiä. Italian Rooma oli siis erittäin helppo päätös. :) En malta odottaa että päästään valloittamaan Rooman katuja<3


Keskustassa seikkailemisen lisäksi aiomme lähteä ainakin yhdeksi päiväksi Rooman rannikolle palvomaan aurinkoa mojitolasit kourassa. Tälläkin hetkellä Roomassa on ollut noin 30 astetta lämmintä päivisin, eli ei varmasti vielä kuukaudenkaan päästä kylmä tule siellä! Ihanaa, kun pääsee Suomen pimeneviä, koleita syysiltoja pakoon edes hetkeksi.

Om nom nom!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Ja saikku vaan jatkuu.

Onko pakko olla kipeä jos ei tahdo? Ilmeisesti on. Tänään oli pakko soittaa lekurille ja pyytää lisää sairaslomaa. Vieläkin on kurkku ihan paskana ja kipulääketokkurassa mennään. Urhoollisesti kävin kuitenkin tänään koululla tekemässä sen kotitalouden tehtävän mitä vaadittiin, vaikka tiukkaa teki.

Toivottavasti viikonloppuna voisin jo paremmin. Silloin olisi tiedossa kaikkea kivaa tekemistä, eikä mua huvittais enää päivääkään möllöttää kotona kipeenä. En kyllä toivoisi tällaista kokemusta kellekään, on meinaan aika vittumaiset olotilat olleet. Vaikka onhan toi nielurisaleikkaus hyödyllinen, ei tarvi kärsiä jatkuvista nielurisatulehduksista ja angiinoista enää. Mutta kunpa multakin ois leikattu risat joskus pikkulapsena, niin ei ehkä muistaisi koko toipumisajasta mitään... Mutta ei auta muu kuin kestää kipu ja toivoa et pian helpottaa.

Tässä vielä herkullinen kuva kurkustani nielurisaleikkauksen jälkeen teille ihailtavaksi:

maanantai 5. syyskuuta 2011

No kun kaikilla muillakin on...

...niin pitihän munkin nyt sitten luoda oma blogi. Ja pidemmittä puheitta alankin samantien avautumaan.

On meinaan sellanen kurkkukipu että kohta lähtee taju. Tiistaina leikattiin nielurisat ja on kuudes saikkupäivä meneillään. Sairaslomat on mulle muutenkin tuskaa kun olen tottunut olemaan koko ajan menossa. Nyt oon sammaloitunut jo melkein tähän sänkyyni kiinni. Toisekseen nää kivut alkavat tosissaan raastaa mun hermoja. Viime viikko sujui vielä ihan mukavasti, mutta nyt kun nuo katteet alkoivat irtoamaan kurkun haavapinnoilta, niin voin kertoo ettei paljon kipulääkkeistäkään iloa ole. Kipu säteilee korviin, kaulaan ja koko suun alueelle. Jokainen nielaisu tuntuu siltä kun lasinsiruja nielis. Ei kiva. Kipulääkkeet aiheuttaa pahoinvointia ja niiden takia olen pariin otteeseen oksentanut. Sekään ei tuntunut kovin hääviltä kun kurkku on muutenkin jo paskana.

Tämän toipumisen jälkeen (joka toivottavasti ei kestäisi enää kauaa) osaan varmaan taas arvostaa enemmän niitä elämän pieniä iloja, kuten normaalia syömistä ja nukkumista. Tällä hetkellä kun kummastakaan ei tule oikein mitään... Jokaisen ruokalusikallisen jälkeen joutuu ottamaan kulauksen vettä, ettei safkat takerru kurkkuun kiinni. Tänään en ole taas saanut syötyä mitään muuta kuin vähän jäätelöä ja pienen määrän kinkkuperunasoselaatikkoa. Siihenkin oli pakko lisätä maitoa, jotta saan sen jotenkin kurkusta alas. Nuo lääkkeet pistävät väsyttämään, mutta sitten aina heräilen kipuun. Perkele.

Sitten mua vituttaa yksi kouluni "natsiopettaja". Mun pitäisi muka väkisin raahautua huomenna tekemään koululle joku atk-tehtävä, mitä en voi muulla tavalla suorittaa. Kaiken lisäksi kyseessä on kotitaloutta, joka ei kovin olennaisesti meidän tulevaan työnkuvaamme liity... Kaikille muille opettajille on riittänyt se, että perehdyn aiheisiin jota saikkuni aikana on käyty. Mutta tämä yksi ei tunnu tietävän mikä on sairasloma ja mikä on nielurisaleikkaus. Vaikka se kuuluu yleisimpiin Suomessa tehtäviin leikkauksiin. -_- Noh, katsoo nyt sitten mikä huomenna on vointi... Ihan kun olisi taas jossain yläasteella, jossa opettajat kyttäävät ihan kärppinä oppilaidensa tuloksia 24/7. Tentissähän sen joka tapauksessa huomaisi, onko oppinut mitään vai ei. Mun arvosanat on koulusta muutenkin 90% K3:sia, joka on siis paras mahdollinen numero, joten tuskin on mun kiinnostuksen puutteesta oppiminen kiinni. Ärsyttää ettei saikkuaankaan saa viettää rauhassa. Varmana oksennan sen opettajan päälle huomenna jos mulle tulee yhtään huono olo.

Sairaslomaa joutuu ilmeisesti joka tapauksessa pyytämään lisää, kun olo on näin infernaalinen. Plööh, no ehkä tää tästä joskus...